Mustikkametsässä

Leivoin tänään metsämansikoista ja mustikoista piirakan. Keräsin ne mökiltä. Piirakan kruunasi oikea pannukahvi joka oli 12-vuotiaan poikani keittämää. Tulimme eilen mökille. Minulla oli sunnuntai vapaata töistä. Kesä on mennyt hitaasti, koska olen ollut koko kesän töissä. Jään vasta elokuussa lomalle. Kesällä tekee mieli valvoa myöhään. Nukuin viime yönä 11 tunnin yöunet. En muista milloin olisin näin hyvin nukkunut viimeksi. Yöuneni tahtovat jäädä 4-7 tuntiin. Herättyäni minulle tuli marjankeruu innostus. Otin koiran mukaan ja kävelimme mökin takana olevaan metsään. Minulla oli varvastossut jalassa ja lyhythihainen paita. Huono varustus hyttysiä ajatellen. Käyntini tarkoitus oli vain arvioida kannattaako metsään tulla astian kanssa. Koira oli huvittava. Se kulki kannoillani nenä melkein kiinni takamuksessani. Kerran se astui minun kantapäilleni ja kun nostin jalkaa jäi varvastossu maahan. koira on läheisriippuvainen minusta mutta tuo oli jo huippu. Mustikoita oli metsässä muttei mitenkään kauheasti. Ahkeruudella voisin saada ainekset piirakkaan ja puuroon. Palasin takaisin mökille ja sen jälkeen kartoitin mistä löytyisi metsämansikoita.

Niitä löytyi melkein mökin pihasta. Keräsin muutaman desin metsämansikoita. Niiden aika on nyt parhaimmillaan eli keräämään jos tiedätte puhtaan paikan missä niitä kasvaa ja liikenne ei ole saastuttanut niitä. Kaupungissa metsämansikoita kasvaa teiden reunoilla mutta niitä ei voi kerätä, koska autojen päästöt ovat lianneet ja myrkyttäneet mansikat.

Miesystäväni oli ollut aamuvuorossa töissä. Hyvä päivä olla töissä, koska sunnuntailta saa tuplapalkan. Tosin se aika on perheeltä pois jos tekee vuorotyötä.
Lähdimme porukalla metsään. Minä, mies ja veljeni ja tietysti minusta riippuvainen saksanpaimenkoirani. Koiran oli ihana juoksennella ja nuuskutella metsän ihanuutta. Koira oli tullut meidän perheeseen 5 vuotiaana. Se oli asustellut Karstulassa ja saanut olla joka päivä metsässä. Kerrostalossa asuessamme koira kaipaa metsän rauhaa. Joskus käytän sitä kodin takana olevassa metsikössä. Siellä ei voi juoksennella irti, koska siellä käy muitakin koiria. Mökin metsä on sen verran iso, että siellä on tilaa olla vapaana. Koirahan ei karkaa mihinkään luotani paitsi jos vastaan tulisi jänis.

Poikani on isänsä luona opetellut keittämään oikeata pannukahvia. Hänellä on siellä tietyt työvälineet. Pannu johon mitataan oikea määrä vettä ja mitta johon laitetaan kahvijauhetta. Haarukka ja vesilasi ovat oleellisia tarvikkeita kahvin valmistuksessa. Hän tienaa euron isältään jokaisesta aamukahvipannulisesta. Eilen pyysin poikaa keittämään meille mökillä pannukahvia kun löysin mökin kaapista pannujauhatusta. Oikean kokoinen pannu ja mittakin löytyivät. Tänään poika keitti sitten toisen kerran pannukahvit kun olin leiponut marjapiirakkaa. Veljeni pyydettiin myös kahville. Kahvi maistui paremmalle kuin suodatin kahvi. vesi on haettu lähteestä joka myös parantaa kahvin makua. Kahvit juotiin kirpputorilta ostamista kahvikupeista. Tietysti oikeista kahvikupeista. Ei mukeista kuten nykyään on tapana juoda. Minulla on mökillä Arabian valmistamat kahvikupit mutta olen ihastunut kirpparikuppeihin. Niitä on 6 paria ja jokainen on erilainen. Jopa aluslautaset ovat kuppien kans eriparia. retroa kuten nykyään kaikkea vanhaa kutsutaan.

Mustikkametsässä tuuli suhisi ja kauempaa kuului jyrinää. Oliko se ukkonen vai joku muu en tiedä. Tällepäivälle oli ilmatieteen laitos luvannut sadetta ja ukkosta. Kumpaakaan ei onneksi kuulunut ennen kuin myöhemmin sateli. Ukkosta ei vielä keskiyöhön mennessä kuulunut. Veljeni jäi yhteen paikkaan keräämään ustikoita ja minä, miesystäväni ja koira teimme pienen lenkin kartoittaaksemme mustikka satoa. Mustikoita oli muttei mitenkään runsaasti. Palasimme alkuperäiseen paikkaan ja noukimme marjoja sieltä. Olimme noin 2.5 tuntia metsässä. Kun astiat olivat täynnä palasimme mökille. Olimme keränneet ehkä noin 3 litraa. Tein piirakan ja puuron. Laitoin kiukaan ja padan alle tulta ja pyysin veljeni saunaan. Sillä aikaa kävimme keräämässä vielä pari litraa mustikoita. Metsästä ei olisi malttanut lähteä pois mutta jalkoja ja selkää  kolotti ja hämärä alkoi laskeutua. Pakastin mustikoita mökin pakastomeen. Puhuimme siitä miten ihanalta mustikka-grahampuuro talvella maistuisi. Teimme marjan keruu suunnitelmaa tulevalle viikolle.Jos useampana päivänä ehtisi mustikkametsään kertyisi pienistä määristä suuria. Koska emme tiedä mustikka paikkoja ei kannata lähteä autolla niitä etsimään.Sitä paitsi mökin metsästä on lyhyt matka kahvin keittoon ja sateensuojaan.

Muistelin metsässä lapsuuteni marjastusta. Veljeni muisti missä ennen vanhaan oli ollut mustikoita. Muistan kun olin äidin ja veljen kanssa tuvan takana olevassa metsässä keräämässä. Marjoja oli silloin enemmän. Mihinkähän lapsuuteni aikaiset marjastuspaikat ovat kadonneet. Kuinka paljon maanviljely ja karja on vaikuttanut siihen, ettei marjoja ja sieniä ole paljoa. Metsät kasvavat. Liekö sillä osuutta asiaan. Ei ole ketään kuka viljelisi lapsuuteni peltoja ja lehmät ovat poissa ja navetta purettu.Mökki on rakennettu lapsuuteni maisemiin. Entiseen mummolaan.