Muistoja menneiltä vuosilta

Heinäkuussa 11 päivä 2012. On yö kun kirjoittelen blogiani. Jos olisin järkevä niin menisin jo nukkumaan kellon käydessä puolta kolmea. Tämä blogi innostus on vienyt minut mukanaan. En malta olla kirjoittamatta kun perheeni on nukkumassa ja kotityöt on tehty. Nyt minulla on hetki omaa aikaa. Saksanpaimen koirani nukkuu metrin päässä ja ihmettelee miksi häiritsen hänen yöuntaan naputtamalla koneella. Vietimme mökillä pari päivää. Koira sai olla vapaana ja nauttia Suomen kesän kauneudesta. Olemme aidanneet pihan, jotta koira saisi olla mahdollisimman paljon irti. Kotona kaupungissa koirat on pidettävä aina kytkettyinä.

Tänään mökillä pistäydyin hetkeksi leikkimökkiin. Katselin mökkiä ja muistelin menneitä vuosia kun lapseni olivat leikki iässä ja pikkumökki oli heidän asumispaikka. Siellä luettiin aku ankkoja ja syötiin keksejä. Täytin samat keksirasiat toukokuussa kun siivosin mökin talven jäljiltä. Nykyään keksit säilyvät koko kesän. Keksin syöjät ovat kasvaneet jo isoiksi. Voi kuinka nopeasti vuodet menevät. Leikkimökin seinälle on ripustettu kankaasta tehty kukkataulu, jonka tyttäreni on itse tehnyt alakoulussa. Hän on aina ollut taitava käsistään. Leikkimökissä ei ole sähköjä. Lapset ovat käyttäneet taskujamppuja ja vähän isompana olen antanut heille öljylampun. Öljylampuissa on sitä jotakin vanhanajan tunnelmaa. Minun olessa lapsi Viitasaaren mummolassa ei ollut sähköjä. Siellä totuin öljylamppuihin. Minulla on kaupungissakin parvekkeella ja sisällä öljylamput. Voin sysyttää ne ja tunnelmoida. Lamput edustavat minulle rauhaa pysähtyä ja istahtaa ja tai nauttia olosta rakkaiden ihmisten seurassa.

Leikkimökissä kaapin päällä istuvat vaalea nalle ja nukke. Nallella olen itse aikoinanai leikkinyt. Muistan tapauksen minun ollessani ehkä 7 vuotias. Kävelin mummolan metsässä ja astuin ampiaispesään. Monta ampiaista tökkäsi piikkinsä minuun ja huusin. Nalle jäi sinne metsään. Mummolassa itkin ampiaisen pistoja ja sydäntäni särki nallen puolesta, jota äkäiset ampiaiset pistivät minun jo ollessani turvassa. Ilta vaihtui yöhön ja kaipasin nalleani. Siihen aikaan mummolassa oli kulkumiehiä, joita pappa ja mummo ottivat kesätöihin. Muistan miehistä kaksi. Heidän nimensä olivat Otto ja Niilo. Muistan Oton olleen saman näköinen kuin elokuvassa Ohukainen ja Paksukainen. Otto oli saman näköinen kuin Ohukaista näyttelevä mies. Toinen miehistä oli silloin mummolassa. Olisikohan se ollut Otto. En ihan varmaksi muista. Onhan siitä jo 40 vuotta aikaa. Otto oli urheana lähtenyt pelastamaan nalleani ja toi sen minulle nukkumaan meno aikaan. Voi kuinka lapsen sydän ilostui ja aloin nukkumaan hyvillä mielin. Leikkimökissä on paneloitu seinät. Ne ovat
tosi kauniit.

Päydällä on päiväkirja johon leikkimökin asukkaat ja heidän vieraat ovat saaneet kirjoittaa vuosien varrella. Istahdin mökissä ja selailin pieniä päiväkirjan sivuja. Voi kuinka ihania kirjoituksia sieltä löysin. Otin muutamilta sivuilta valokuvan. Tyttäreni on kirjoitellut siihen pikkuveljen ollessa pari vuotias. Muistoihini nousi kesä jolloin tämä pienimmäinen meni leikkimökkiin ja popsi kaikki keksit kerralla. Tämäkös isompaa siskoa ja veljeä harmitti. Pienin ei vielä ymmärtänyt keksisääntöä. Älä syö kaikkia kerralla ja jätä toisillekin. Hän istui mökissä pikku tuolilla ja nautti kekseistä.

 Leikkimökissä on pieni taulu, jossa on kuvattu Jeesus lasten keskellä. Olen löytänyt sen aikoinaan kirpputorilta ja mielestäni se sopii hyvin leikkimökkiin. Kirjoitan myöhemmin lisää leikkimökistä ja siellä asuneista lapsista. Nyt taidan herättää koiran ja käyttää sitä pienellä yöpissityslenkillä. Toivon saavani näin nukkua aamulla pidempään, ettei karvakuono ole heti kuuden jälkeen minua herättelemässä. Nyt on heinäkuun yö. Ulkona on lämmintä 16 astetta. Katsoin juuri ikkunasta metsikön yli taivaan rantaan. Aamu alkaa sarastaa ja aurinko nousee. Kesäyönä kuuluukin joskus valvoa. Minulla on vielä 12 työvuoroa ja sitten pääsen kesälomalle. Voi kuinka olen jo odottanut lomaa.