Metsämansikka-mustikkagrahampuuro

 Tulin illalla miesystäväni ja koiran kanssa mökille. Päivä oli ollut ihanan kesäinen. Lämmintä oli ollut 25 astetta päivällä. Nyt illalla klo 22 lämpötila oli laskenut ja mittari  näytti 18. Äsken kävimme lähimetsässä keräämässä puuroon mustikoita. Löysimme matkalla metsämansikoita. Olimme metsässä 40 min. Saimme litran verran marjoja, joista tein grahampuuroa. Tein puurosta ihanan marjaisan. Laitoin vettä 1.5 litraa ja marjoja litran. Puuro hautui liedellä kattilassa. Ennen saunaa söimme puuroa. Oli tosi hyvää ja marjaisaa. Laskimme, että puurossa oli marjaa noin 35-40 prosenttia.

Graham mustikkapuuro

4-6:lle

1	l	vettä
n. 2	dl	Myllyn Paras Graham Täysjyvävehnäjauhoja
n. ½	l	mustikoita
½-1	dl	sokeria
		ripaus suolaa

Vispilöi grahamjauhot kiehuvaan suolaripauksella maustettuun veteen ja hauduta miedolla lämmöllä viitisen minuuttia välillä sekoittaen. Lisää mustikat ja hauduta edelleen miedolla lämmöllä 5-8 minuuttia. Mausta sokerilla.

Tarjoa lämpimänä tai kylmänä maidon kera.

Resepti: Kati Nappa

 Kuvat eivät tee oikeutta marjoille ja puurolle. Tätä herkkua jossa marjat ovat alle puoli tuntia sitten kerätty ei usein saa. Miesystäväni on joskus ostanut kaupan valmis mustikka grahampuuroa. Tänä vuonna haluan kerätä mustikoita niin paljon, ettei hänen tarvitse ostaa sitä kaupasta. Mustikka kuulema parantaa pimeän näköä.

Lehtisaaressa

Juhannus aaton auringon lasku

Kotikaupungissani on pieni saari keskellä kaupunkia. Saaren omistaa seurakunta. Seurakunta on saanut saaren 50-luvulla lahjoituksena nuorisotyöhön. Saari on auki kesäkuusta elokuuhun kaikkina päivinä paitsi maanantaisin. Saareen pääsee soutuveneellä. Saaren nuorisotyöntekijät soutavat tasatunnein noutaen  ihmisiä rannasta. Saareen voi tulla myös omalla soutuveneellä jos sellaisen omistaa. Saaressa on mökki, rantasauna, puuliiteri,  varasto ja puuvessa. Saaressa ei ole ollenkaan sähköjä. Saaressa voi saunoa, uida, grillata, käydä soutelemassa ja onkia. Myös pihapelejä löytyy ja sisätiloista biljardipeli. Saaren työntekijät pitävät pienen iltahartauden puoli kahdeksan illalla. Siihen voi osallistua jos haluaa. Tuvasta löytyy vieraskirja jonne kannattaa käydä nimi kirjoittamassa aina kun käy saaressa.

Löysin saaren  vahingossa 12 vuotta sitten. Vuonna 2000. Luin seurakuntaviesti-lehteä, jonka takasivulla oli saaresta esittely. Nuorin lapseni oli silloin 3 viikon ikäinen. Koska olin äitiysklomalla ja pois työelämästä oli minulla aikaa. Saaren avattua ovensa kesäkauden alussa lähti meidänkin perhe tutustumaan saareen. Kohtaaminen oli rakkautta ensisilmäyksellä. Heti ensimmäisenä kesänä saari vei minun ja lasten sydämet. Kesän huippuhetkiä on istua puilla lämmitettävässä saunassa  ja katsella ikkunasta järvelle. Saunassa ollaan uimapuvut päällä, koska siellä ovat  miehet ja naiset yhtäaikaa. Mikä nautinto on päästä saunasta suoraan järveen. Olen kertonut saaresta tuttavillenikin. Moni on käynyt saaressa kerran tai kaksi. Minä ja lapset käymme saunomassa useamman kerran viikossa. Joskus olemme koko päivän.  Jos olemme jossakin kesäloma reissulla on saari saunoineen ja järvineen mielessä. Sinne sydän halajaa.

Sauna lämpiää päivällä heti saaren avauduttua ja sulkeutuu 45 minuuttia  ennen saaren kiinni menoa. Saari  aukeaa arkena klo 15  ja sulkeutuu illalla klo  21. Lauantaina ja sunnuntaina saari aukeaa jo klo 12. Ensimmäisenä kesänä saari oli auki viikonloppuisin puoleen yöhön. Illan hämärtyessä sytyttivät työntekijät öljylamppuja. Kahdessatoista vuodessa olemme saaneet tutustua monenlaisiin ihmisiin saunan lämmössä. Vauvasta vaariin. Sateisena päivänä on ihanan rauhallista saunoa pienellä porukalla. Monet jäävät sateella kotia.  Heinäkuun helteisenä päivänä saaressa voi olla päivän aikana yli 100 kävijää.

Juhannus aattona saari on auki puoleen yöhön. Saaren poukamassa on juhannuskokko.
Meillä on tapana grillata makkaraa, grillitassuja, tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä joiden ympärille on kiedottu pekonia. Maissia ja joskus paistan lapsille lettuja. Juhannuksena grillasin banaania, jonka sisälle olin laittanut suklaata. Vaahtokarkkeja kannaattaa myös kokeilla. Lapset tykkäävät niistä.

Mustikkametsässä

Leivoin tänään metsämansikoista ja mustikoista piirakan. Keräsin ne mökiltä. Piirakan kruunasi oikea pannukahvi joka oli 12-vuotiaan poikani keittämää. Tulimme eilen mökille. Minulla oli sunnuntai vapaata töistä. Kesä on mennyt hitaasti, koska olen ollut koko kesän töissä. Jään vasta elokuussa lomalle. Kesällä tekee mieli valvoa myöhään. Nukuin viime yönä 11 tunnin yöunet. En muista milloin olisin näin hyvin nukkunut viimeksi. Yöuneni tahtovat jäädä 4-7 tuntiin. Herättyäni minulle tuli marjankeruu innostus. Otin koiran mukaan ja kävelimme mökin takana olevaan metsään. Minulla oli varvastossut jalassa ja lyhythihainen paita. Huono varustus hyttysiä ajatellen. Käyntini tarkoitus oli vain arvioida kannattaako metsään tulla astian kanssa. Koira oli huvittava. Se kulki kannoillani nenä melkein kiinni takamuksessani. Kerran se astui minun kantapäilleni ja kun nostin jalkaa jäi varvastossu maahan. koira on läheisriippuvainen minusta mutta tuo oli jo huippu. Mustikoita oli metsässä muttei mitenkään kauheasti. Ahkeruudella voisin saada ainekset piirakkaan ja puuroon. Palasin takaisin mökille ja sen jälkeen kartoitin mistä löytyisi metsämansikoita.

Niitä löytyi melkein mökin pihasta. Keräsin muutaman desin metsämansikoita. Niiden aika on nyt parhaimmillaan eli keräämään jos tiedätte puhtaan paikan missä niitä kasvaa ja liikenne ei ole saastuttanut niitä. Kaupungissa metsämansikoita kasvaa teiden reunoilla mutta niitä ei voi kerätä, koska autojen päästöt ovat lianneet ja myrkyttäneet mansikat.

Miesystäväni oli ollut aamuvuorossa töissä. Hyvä päivä olla töissä, koska sunnuntailta saa tuplapalkan. Tosin se aika on perheeltä pois jos tekee vuorotyötä.
Lähdimme porukalla metsään. Minä, mies ja veljeni ja tietysti minusta riippuvainen saksanpaimenkoirani. Koiran oli ihana juoksennella ja nuuskutella metsän ihanuutta. Koira oli tullut meidän perheeseen 5 vuotiaana. Se oli asustellut Karstulassa ja saanut olla joka päivä metsässä. Kerrostalossa asuessamme koira kaipaa metsän rauhaa. Joskus käytän sitä kodin takana olevassa metsikössä. Siellä ei voi juoksennella irti, koska siellä käy muitakin koiria. Mökin metsä on sen verran iso, että siellä on tilaa olla vapaana. Koirahan ei karkaa mihinkään luotani paitsi jos vastaan tulisi jänis.

Poikani on isänsä luona opetellut keittämään oikeata pannukahvia. Hänellä on siellä tietyt työvälineet. Pannu johon mitataan oikea määrä vettä ja mitta johon laitetaan kahvijauhetta. Haarukka ja vesilasi ovat oleellisia tarvikkeita kahvin valmistuksessa. Hän tienaa euron isältään jokaisesta aamukahvipannulisesta. Eilen pyysin poikaa keittämään meille mökillä pannukahvia kun löysin mökin kaapista pannujauhatusta. Oikean kokoinen pannu ja mittakin löytyivät. Tänään poika keitti sitten toisen kerran pannukahvit kun olin leiponut marjapiirakkaa. Veljeni pyydettiin myös kahville. Kahvi maistui paremmalle kuin suodatin kahvi. vesi on haettu lähteestä joka myös parantaa kahvin makua. Kahvit juotiin kirpputorilta ostamista kahvikupeista. Tietysti oikeista kahvikupeista. Ei mukeista kuten nykyään on tapana juoda. Minulla on mökillä Arabian valmistamat kahvikupit mutta olen ihastunut kirpparikuppeihin. Niitä on 6 paria ja jokainen on erilainen. Jopa aluslautaset ovat kuppien kans eriparia. retroa kuten nykyään kaikkea vanhaa kutsutaan.

Mustikkametsässä tuuli suhisi ja kauempaa kuului jyrinää. Oliko se ukkonen vai joku muu en tiedä. Tällepäivälle oli ilmatieteen laitos luvannut sadetta ja ukkosta. Kumpaakaan ei onneksi kuulunut ennen kuin myöhemmin sateli. Ukkosta ei vielä keskiyöhön mennessä kuulunut. Veljeni jäi yhteen paikkaan keräämään ustikoita ja minä, miesystäväni ja koira teimme pienen lenkin kartoittaaksemme mustikka satoa. Mustikoita oli muttei mitenkään runsaasti. Palasimme alkuperäiseen paikkaan ja noukimme marjoja sieltä. Olimme noin 2.5 tuntia metsässä. Kun astiat olivat täynnä palasimme mökille. Olimme keränneet ehkä noin 3 litraa. Tein piirakan ja puuron. Laitoin kiukaan ja padan alle tulta ja pyysin veljeni saunaan. Sillä aikaa kävimme keräämässä vielä pari litraa mustikoita. Metsästä ei olisi malttanut lähteä pois mutta jalkoja ja selkää  kolotti ja hämärä alkoi laskeutua. Pakastin mustikoita mökin pakastomeen. Puhuimme siitä miten ihanalta mustikka-grahampuuro talvella maistuisi. Teimme marjan keruu suunnitelmaa tulevalle viikolle.Jos useampana päivänä ehtisi mustikkametsään kertyisi pienistä määristä suuria. Koska emme tiedä mustikka paikkoja ei kannata lähteä autolla niitä etsimään.Sitä paitsi mökin metsästä on lyhyt matka kahvin keittoon ja sateensuojaan.

Muistelin metsässä lapsuuteni marjastusta. Veljeni muisti missä ennen vanhaan oli ollut mustikoita. Muistan kun olin äidin ja veljen kanssa tuvan takana olevassa metsässä keräämässä. Marjoja oli silloin enemmän. Mihinkähän lapsuuteni aikaiset marjastuspaikat ovat kadonneet. Kuinka paljon maanviljely ja karja on vaikuttanut siihen, ettei marjoja ja sieniä ole paljoa. Metsät kasvavat. Liekö sillä osuutta asiaan. Ei ole ketään kuka viljelisi lapsuuteni peltoja ja lehmät ovat poissa ja navetta purettu.Mökki on rakennettu lapsuuteni maisemiin. Entiseen mummolaan.

Sininen mökki

Asustelimme ensimmäiset vuodet aitassa ja leikkimökissä viettäen mökkielämää pienten lasten kanssa. Vanhin lapseni oli siihen aikaan yläkouluikäinen. Häntä ei paljoa perheen kanssa mökkeily kiinnostanut. Näin jälestäpäin muistelen kantaneeni aina huolta siitä  kuinka se murrosikäinen siellä kotona pärjää. Muistaako syödä ja osaako elää ihmisiksi kun ei ole aikuisia kotona. Aika hyvin hän siellä pärjäsi lukuunottamatta pieniä kommelluksia. Ne jääköön tässä kertomatta, ettei nolostuisi asian omainen.

Mökkin rakentaminen alkoi aika yllättäen. Tätini, joka omistaa maat, ehdotti saunan rakentamista. Saunarakennuksen sivutuotteena tuli pieni tupa. Mikä olikin tosi hyvä asia. Mökkikauden pystyi aloittamaan aikaisemmin keväällä ja jatkamaan syksyllä pidempään. Puuhellan  ansiosta ruuanlaitto tuli helpommaksi ja saimme lämpimät sisätilat.. Mökin rakentamisesta on nyt aikaa toistakymmentä vuotta. Lasteni isä rakensi sen. Mökistä tuli mustikkamaidon sininen. Väri on hieman muuttunut vuosien varrella. Pari kesää sitten mökki maalattiin uudestaan ja leikkimökki sai uuden peltikaton. Aurinko paistaa joinakin kesinä kuumasti. Auringon vaikutuksesta maalatut hirret alkavat hilseillä. Ensimmäisinä vuosina opettelin uunien lämmitystä. Vieläkin välillä uuni saattaa savuttaa. Lasteni pappa, joka on ollut aikanaan palopäällikönä, sanoi, että piipusta olisi kannattanut tehdä korkeampi.

Mökki on sisältä aika pieni. Siellä on 120 cm sänky ja poikani vanha parvisänky. Pirtin pöytä ja tuolit. Astiakaappi, jonka päällä on kahvinkeitin ja mikro. Sähköhellan ja jääkaappipakastimen ostin muutama vuosi sitten kun mökille laitettiin sähköt. Kerron siitä joskus enemmän. Ruokakaappi ja hyllyköt ovat oven pielessä. Vuosien varrella mökin sisustus on muuttunut aina toimivammaksi. Sähköjen tulo on helpottanut elämäämme kovasti. Ruuat säilyvät kylmässä ja valoa riittää lampuista ilta myöhään. Kesällä kun on kuuma ei tarvitse sytyttää puuhellaa.

Pirtinpöydän ostin aikoinani aittaan. Pöytä ja penkit ovat paksua mäntyä.Astia kaapin virkaa hoiti vanha kierrätyskaappi jossa oli liukuovet. Materiaali oli jotakin puuviilua. Se oli hyvä aikanaan mutta ajan saatossa korkeat lämpötilan vaihtelut hajottivat kaapin. Liimaukset irtoilivat ja osat muuttivat muotoa. Pari kesää sitten ostin uuden valkoisen senkin. siinä on vetolaatikoita ja kaappeja.

Toukokuussa kun aloitamme mökkeilyn käytämme aika paljon kesäkeittiötä. Hyttysten vuoksi siirrymme kesäkuussa sisälle ruokailemaan. tiskihommat saatan tehdä kesäkeittiössä, saunan kuistilla tai sisällä.

Puuhellan kun lämmittää kunnolla antavatt muurit hyvin lämpöä koko yön. Koiran patja on uunin vieressä. Kesällä koiralla  on liian  kuuma nukkua siinä. Silloin saatan siirtää koiran patjan ulko oven viereen.Pari viikkoa sitten öljysin uunin levypinnan.

Kuohuviiniä öljylamppujen valossa

Oli lämmin kesä ilta kun ehdotin miesystävälleni romanttista mökki iltaa kuohuviinin ja vanhan ajan öljylamppujen valossa. Olemme olleet kumpikin koko kesän töissä. Yhden ja kahden päivän vapailla olemme koittaneet hoitaa mökin puutarhaa. Kesä on ollut aika viileä muutamia lämpimiä päiviä lukuunottamatta. Kesä meinaa mennä kiitävällä vauhdilla ohitse ennen kuin huomaammekaan. Nyt olisi aika nauttia puutarhasta ja mökin mukavuuksista kuten vanhan ajan puilla lämmitettävästä saunasta. Olin nähnyt ennen juhannusta keltaista kuohuviiniä myytävän alkossa. Siinä oli hedelmää mukana. Kuohuviini oli 7 prosenttista. Kävimme ostamassa pullon kyseistä viiniä. Mökillä emme oleet aikaisemmin juoneet kuohuviiniä ja meiltä puuttuivat oikeat lasit. Mökin lähellä sijaitsee punaisen ristin kirpputori. Minulla on tapana käydä kyseisellä kirpparilla usein mökkikautena. Olen tehnyt siellä hyviä löytöjä vuosien saatossa. Ajoimme kirpparille ja valitsimme kauniit vahvatekoiset lasit. En halunnut mökkikäyttöön kovin ohuita laseja, koska pesuvadissa tiskaaminen joskus rikkoo astioita. Löysimme kolme jalallista lasia. Maksoin niistä 60 centtiä kappale.

Laseissa oli kaunis lasileikkaus siis kuviointi. Kuohuviini oli Platinoa nimeltään. Valmistusmaata en nyt muista mutta voin suositella jos pitää miedommista viineistä. Ostimme Prismasta salaatti aineita. Ajattelin tehdä kevyen salaatin saunan jälkeen. Ostin salaattia, tomaattia, kurkkua, tonnikalaa ja mozzarellajuustoa. Niin ja grillattavaksi  makkaraa. Suomalaiseen mökkikulttuuriin kuuluu makkara.

Kello oli melkein puoli yhdeksän illalla kun palasimme kaupoilta mökille. Laitoin viinin pakastimeen ja valmistin salaatin. Koira oli seuraamassa silmä tarkkana salaatin valmistumista. Varsinkin makkarapaketit kiinnostivat.

Olimme suunnitelleet leiriytyvämme nurmikolle yötaivaan alle mutta sade esti suunnitelmat. Onneksi mökissä oli tilava terassi ja katto. Teimme illallispaikan kuistille. Pesin öljylamput, joita emme olleet ottaneet vielä tänäkesänä käyttöön ja täytin öljysäiliön lamppuöljyllä. Pätkäsin lampun sydäntä saksilla hieman ja sytytin lamput. Ihana öljylampun tuoksu levisi yöhön. Rakastan öljylamppuja.

Suomessa kun ollaan niin kesäiltaan kuuluvat hyttyset. Tuntuu, että niitä on ollut tänä kesänä  paljon ja äkäisen puoleisia. Hyttysen pistot kutisevat pari päivää piston jälkeen. Paras keino suojautua niiltä on laittaa hyttyssavuja ympärille missä aikoo oleskella. Miesystäväni epäili ensin niiden tehoa mutta huomasi pian niiden auttavan. Välillä joutuu tarkkailemaan tuulen suuntaa mihin päin savu leijailee.

Kesäyö oli ihanan lämmin vaikka satoi vettä. Istuimme kuistilla ja juttelimme. Koira ihmetteli mitä me puuhataan kun ulkona istutaan. Kävimme saunassa pitkän kaavan kautta. Välillä tulimme kuistille vilvoittelemaan. Vielä kun olisi ehtinyt tehdä koivuvastan olisi puukiukaan antamat löylyt olleet täydellistä. Asun kerrostalossa ja minulla on saunavuoro 1-3 krt viikossa. Riippuu käynkö lenkkisaunassa. Mökillä on hyvä kun voi itse päättää milloin haluaa saunaan ja kauanko saunoo. Kerrostalossa ei voi mennä ulos vilvoittelemaan. Siksi nautinkin mökkisaunomisesta kesäisin. Meidän mökillä ei ole järveä, jota kaipaan. Jos haluan mennä saunasta uimaan käyn Lehtisaaressa, joka on seurakunnan omistama saari kaupungissani. Kirjoitan siitä joskus ja laitan kuvia. Lehtisaarella on iso merkitys kesäisin perheeni elämässä.

Siirryimme saunan jälkeen syömään salaattia kesäkeittiöön. Sytytimme itsekyhättyyn grilliin tulet pienestä tihkusateesta huolimatta. Saimme makkarat paistettua. Paistoin koiralle oman makkaran. Miesystäväni on sitä mieltä, ettei koira muka ymmärrä eroa onko makkara paistettu vai ei. Hotkaisee sen kuitenkin kerralla. Minä olen erimieltä. Koira pääsee makkaransyönti tunnelmaan näkö ja hajuaistin avulla kun minä paistan sen ja se seuraa vieressä nuuhkien ihania paistuvan makkaran tuoksuja. makusilmut aukeavat makkaraa jäähdytellessä. Nautinto on täydellinen viimein saatuaan makkaran. Ja nam makkara on kadonnut mahaan. Sitten odottamaan uutta makkaraa.

Salaatti oli sopivan kevyttä keskiyön syömisiksi. Mozzarella juusto sopii hyvin tonnikalan kanssa vihreään salaattiin. Itse lisään syödessä salaatin kastiketta. Mies ei, vaikka olen kuinka yrittänyt tuputtaa ja perustella, että ravintoaineet imeytyvät paremmin öljyn kanssa salaateista.

Keitin jälkiruuaksi kahvia. Olin löytänyt Taloustalosta Turkissa valmistettuja keksejä. Ostin niitä muutaman paketin mökille. Ilta oli lämmin ja mukava. En halunnut vielä asettua yöpuulle vaan tiskasin astiat kesäkeittiössä. Nyt oli hyvä tiskata kun saunan padassa oli lämmintä vettä.

 Tämän kupin ostin 3-4 vuotta sitten punaisen ristin kirpparilta. Ostin silloin useammankin kupin. Kaikki ovat eriparia. Alunperin minun oli tarkoitus käyttää niitä aina juhannuksena kun olen mökillä. Kupit ovat niin ihanat, että olen käyttänyt niitä aina kahvia juodessa. Välillä haluan palata vanhaan aikaan, jolloin käytettiin kahvikuppia ja aluslautasta. Nykyään joka paikassa tarjoillaan kahvia mukista.

Kun olin saanut tiskattua oli aika mennä mökkiin. Kello oli ties kuinka paljon, Ehkä jo puoli kaksi. Koira oli aivan uupunut ja simahti heti. Nukahdimme melkein heti sateen ropinaan. Mökillä on mukava nukkua kun sade ropisee peltikattoon. Varsinkin jos on viileää ja on pitänyt takassa tulta.

Muistoja menneiltä vuosilta

Heinäkuussa 11 päivä 2012. On yö kun kirjoittelen blogiani. Jos olisin järkevä niin menisin jo nukkumaan kellon käydessä puolta kolmea. Tämä blogi innostus on vienyt minut mukanaan. En malta olla kirjoittamatta kun perheeni on nukkumassa ja kotityöt on tehty. Nyt minulla on hetki omaa aikaa. Saksanpaimen koirani nukkuu metrin päässä ja ihmettelee miksi häiritsen hänen yöuntaan naputtamalla koneella. Vietimme mökillä pari päivää. Koira sai olla vapaana ja nauttia Suomen kesän kauneudesta. Olemme aidanneet pihan, jotta koira saisi olla mahdollisimman paljon irti. Kotona kaupungissa koirat on pidettävä aina kytkettyinä.

Tänään mökillä pistäydyin hetkeksi leikkimökkiin. Katselin mökkiä ja muistelin menneitä vuosia kun lapseni olivat leikki iässä ja pikkumökki oli heidän asumispaikka. Siellä luettiin aku ankkoja ja syötiin keksejä. Täytin samat keksirasiat toukokuussa kun siivosin mökin talven jäljiltä. Nykyään keksit säilyvät koko kesän. Keksin syöjät ovat kasvaneet jo isoiksi. Voi kuinka nopeasti vuodet menevät. Leikkimökin seinälle on ripustettu kankaasta tehty kukkataulu, jonka tyttäreni on itse tehnyt alakoulussa. Hän on aina ollut taitava käsistään. Leikkimökissä ei ole sähköjä. Lapset ovat käyttäneet taskujamppuja ja vähän isompana olen antanut heille öljylampun. Öljylampuissa on sitä jotakin vanhanajan tunnelmaa. Minun olessa lapsi Viitasaaren mummolassa ei ollut sähköjä. Siellä totuin öljylamppuihin. Minulla on kaupungissakin parvekkeella ja sisällä öljylamput. Voin sysyttää ne ja tunnelmoida. Lamput edustavat minulle rauhaa pysähtyä ja istahtaa ja tai nauttia olosta rakkaiden ihmisten seurassa.

Leikkimökissä kaapin päällä istuvat vaalea nalle ja nukke. Nallella olen itse aikoinanai leikkinyt. Muistan tapauksen minun ollessani ehkä 7 vuotias. Kävelin mummolan metsässä ja astuin ampiaispesään. Monta ampiaista tökkäsi piikkinsä minuun ja huusin. Nalle jäi sinne metsään. Mummolassa itkin ampiaisen pistoja ja sydäntäni särki nallen puolesta, jota äkäiset ampiaiset pistivät minun jo ollessani turvassa. Ilta vaihtui yöhön ja kaipasin nalleani. Siihen aikaan mummolassa oli kulkumiehiä, joita pappa ja mummo ottivat kesätöihin. Muistan miehistä kaksi. Heidän nimensä olivat Otto ja Niilo. Muistan Oton olleen saman näköinen kuin elokuvassa Ohukainen ja Paksukainen. Otto oli saman näköinen kuin Ohukaista näyttelevä mies. Toinen miehistä oli silloin mummolassa. Olisikohan se ollut Otto. En ihan varmaksi muista. Onhan siitä jo 40 vuotta aikaa. Otto oli urheana lähtenyt pelastamaan nalleani ja toi sen minulle nukkumaan meno aikaan. Voi kuinka lapsen sydän ilostui ja aloin nukkumaan hyvillä mielin. Leikkimökissä on paneloitu seinät. Ne ovat
tosi kauniit.

Päydällä on päiväkirja johon leikkimökin asukkaat ja heidän vieraat ovat saaneet kirjoittaa vuosien varrella. Istahdin mökissä ja selailin pieniä päiväkirjan sivuja. Voi kuinka ihania kirjoituksia sieltä löysin. Otin muutamilta sivuilta valokuvan. Tyttäreni on kirjoitellut siihen pikkuveljen ollessa pari vuotias. Muistoihini nousi kesä jolloin tämä pienimmäinen meni leikkimökkiin ja popsi kaikki keksit kerralla. Tämäkös isompaa siskoa ja veljeä harmitti. Pienin ei vielä ymmärtänyt keksisääntöä. Älä syö kaikkia kerralla ja jätä toisillekin. Hän istui mökissä pikku tuolilla ja nautti kekseistä.

 Leikkimökissä on pieni taulu, jossa on kuvattu Jeesus lasten keskellä. Olen löytänyt sen aikoinaan kirpputorilta ja mielestäni se sopii hyvin leikkimökkiin. Kirjoitan myöhemmin lisää leikkimökistä ja siellä asuneista lapsista. Nyt taidan herättää koiran ja käyttää sitä pienellä yöpissityslenkillä. Toivon saavani näin nukkua aamulla pidempään, ettei karvakuono ole heti kuuden jälkeen minua herättelemässä. Nyt on heinäkuun yö. Ulkona on lämmintä 16 astetta. Katsoin juuri ikkunasta metsikön yli taivaan rantaan. Aamu alkaa sarastaa ja aurinko nousee. Kesäyönä kuuluukin joskus valvoa. Minulla on vielä 12 työvuoroa ja sitten pääsen kesälomalle. Voi kuinka olen jo odottanut lomaa.

Seuraavana kesänä päästiin alkuun

Papan rakentama leikkimökki ja vuorenkilvet

Leikkimökin jälkeen rakennettiin aitta  

Seuraavana keväänä  pyysin lasten pappaa rakentamaan lapsille leikkimökin. Ajatuksena oli se, että lapsilla olisi  omatila touhuta ja olla sateelta suojassa. Käytännössä me koko perhe nukuimme ensimmäisen kesän leikkimökissä kun emme malttaneet lähteä puutarhatilkulta kotia. Levitin patjat leikkimökin lattialle ja nukuimme siinä. Retkikeittimellä lämmitin pesuvesiä ja ruokia. Välillä kävimme mummolassa saunassa ja järvessä uimassa. Pyykit pesimme kotona tai mummolassa. Marjapensaat istutimme samana kesänä ja kukkapenkkejä tuli lisää. Näin lehdessä Rosendahlin aitan, joka ei ollut kallis. Tilasimme aitan ja lasten isä kasasi sen. Aitan ja leikkimökin ollessa valmiina meillä oli ruhtinaalisesti tilaa asua kesät mökillä.  Minä oli niihin aikoihin hoitovapaalla muutaman vuoden. Jälestäpäin ajattelen, että lasten kanssa kotona oleminen oli parasta aikaa elämässäni. Työ sairaanhoitajana sairaalassa ja työaikojen ollessa kolmivuorotyötä jää liian vähän aikaa nauttia kesästä. 

Ensimmäinen kesä oli todella luonnon helmassa elämistä. Aitassa oli sama lämpötila kuin ulkona. Yöllä lämpö saattoi laskea 12 asteeseen ja auringon lämmittäessä kattoa aamusta lämmintä oli 30-40 astetta. Sisustin aitan kodikkaasti. Ostin puisen pirtin pöydän ja penkit. Tilasin Hobby Hallista Arabian astiasarjan, peittoja  ja tyynyjä. Leikkimökin oli pappa paneloinut ja laittanut sinne muovimaton. Mummo oli ostanut pienet puiset tuolit ja pöydän. Hän oli kutonut pari mattoa. Meillä on tapana, joka kesä ostaa leikkimökkiin omat keksit. Mökissä on pieni vieraskirja, jonne lasten kaverit ja muutkin ovat vuosien varrella kirjoittaneet. Lasten kasvaessa isommiksi on joku lapsista nukkunut mökissä lukien aku ankkoja. Leikkimökin edessä kasvaa vaahtera. Toin sen vuosia sitten Kyyjärveltä mummoni synnyin kodista. Vaahtera oli silloin metrin mittainen. Siitä tuli tuuhea poikani ansiosta. Hänellä oli tapana miekkailla vaahtera  ja hyppiä ylitse. 

Asustelimme siis jonkin vuoden aitassa kunnes tätini, joka omisti maan alkoi puhumaan, että sauna olisi hyvä olla. Lasten setä näki esittely mökin, jossa oli sauna tien varrella ajaessaan Joutsaan.  Löytö oli hyvä koska samalla saimme lämpimät nukkumatilat. Lasten isä rakensi saunarakennuksen. Nyt elämä oli enempi kuin luksusta. Jo senkin takia, että perheeni oli kasvanut neljännellä lapsella. Vauvaa ei olisi voinut viedä kylmään aittaan. Saunamökin jälkeen rakennettiin vielä puuliiteri, jossa oli wc. Mökkiprojektini alkoi nurin kurisesti. Joku rakentaisi ensin mökin ja wc.n. Meillä ne tulivat viimeisenä. Marjapensaista aloitettu puutarhaprojekti muuttuikin kesämökkiprojektiksi. Alussa en tiennyt mihin päätyisin.  Projektini jatkuvat kesästä toiseen.                                         

Mökillä ja puutarhassa blogin aloitus

Tänään on Heinäkuun 9 päivä ja kello on yli kolmen yöllä. Aloittelen blogin pitämistä täällä Bloggerissa. Kirjoitin aikaisemmin Ilmaiset blogit.fi sivuille. Kolme vuotta olen kaikkiaan pitänyt blogia. Päätin siirtyä näille sivuille kun entinen tuli täyteen. Täällä kirjoittelevat monet ystävänikin ja he ovat kehuneet sivuja. Vielä en ole kovin vakuuttunut sivujen käytöstä. Alku hankaluuksia on ollut luoda omia sivuja. Jokainen blogi on niin erilainen käyttää. Nyt tuntuu aika vaikealta ja monimutkaiselta tämä bloggeri. Vaatii syvempää paneutumista asiaan ja harjoittelua.  Huomasin äsken, että olin luonut 10 sivua blogia vaikken ollut kirjoittanut sanaakaan. En tiedä kuinka onnistuin sen tekemään. No, katotaan nyt mitä tästä syntyy.

Aikaisemmassa blogissani olen kirjoitellut maailman menosta, eettisistä arvoista, lomamatkoista ja elämästä yleensäkin mitä se on lasten ja eläinten kanssa. Nyt ajattelin keskittyä mökkeilyyn ja puutarhan hoitoon. Ehkä liitän jonkin verran matkusteluakin tähän. Voi olla, että avaan toisenkin blogin, jossa voin pohtia eettisiä arvojani ja sieluni syvempää elämää.

Mökkeilyn ja puutarhanhoidon aloitin vuonna -95 lasten ollessa pieniä. Asun kerrostalossa ja olin silloin noin 30 vuotias kotiäiti. Minulla oli silloin kolme lasta. Vanhin oli 13 vuotias murrosikäinen poika. Häntä ei siinä elämänvaiheessa mökkeily ja puutarhajutut kiinnostaneet. Kaksi seuraavaa lastani olivat 4 vuotias tyttö ja 1.5 vuotias poika. Pienin kulki vaipoissa ja oli heti mukana juonessa. Koko touhu sai oikeastaan alkunsa syksyllä kun yhtäkkiä iski kipinä omista marjapensaista ja kasvimaasta. Äitini asuu vanhassa mummolassa ja tätini maatilkku oli siinä vieressä. Kysyin tädiltäni saanko istuttaa hänen mailleen marjapensaita ja kasvimaan. Lupa myönnettiin ja joskus syyskuussa ensimmäiset papan istuttamat koivut laitettiin nurin. Niitä taisi olla 100 kappaletta kun laskimme kantoja. Puusavottaa riitti koko syksyksi. Maan alta paljastui hieno kallio pinta, jonka kaivoin veljeni kanssa vatukosta paljaaksi. Innostus oli kova. Sain mummoilta kasveja: Tarha-alppia, Kevätvuohen juurta, Rentoa akan kaalta ja liljaa. Ne istutin maahan ja seuraavana keväänä sain jo ihailla ensimmäistä kukkapenkkiäni. Siitä se alkoi. Ensimmäisenä syksynä  ja seuraavana kesänä äitini huolehti muonituksesta. Kovan raadannan lomassa saimme mahat täyteen ruokaa ja kahvia. Lapset saivat olla lämpöisessä tuvassa silloin kun he eivät jaksaneet olla uudisraivaamisessa mukana. Tunne oli innostunut ja malttamaton. Talvi hidasti puutarhailua. Luin talven puutarhalehtiä ja suunnitelin mitä istuttaisin. Soitin mummoille ja puhuin kasveista. Ilman heitä en olisi saanut niin paljon aikaan. Kasvit ovat kalliita ostaa ja en tiennyt mitään puutarhan hoidosta.

Tuntui hienolta asettua esi isien jalanjäljille. Mummolassa oli ollut aikoinaan pari lehmää, kanoja ja possu. Siihen aikaan vesi ja puut piti kantaa sisälle. Mummo olisi varmaan myös halunnut keskittyä enemmän puutarhan hoitoon mutta arki työt veivät paljon aikaa. Mummolassa oli lapsuuteni aikaan kolme omenapuuta. Paljon marjapensaita, raparperia ja mansikkamaa. Sireenit kukkivat kauniisti. Mieleeni on jäänyt mummon istuttamat orvokit autonrenkaaseen. Perunapelto oli iso koska silloin perunat kasvatettiin itse. Mieleeni on jäänyt tomaatit saunan seinustalla. Metsästä kerättiin mustikat, vadelmat ja puolukat. Pappa oli kova sienestämään. Olin usein hänen mukana metsässä ja tulimme takaisin sangot täynä sieniä. Lehmien mukana hävisivät marjat metsästä.

Kuvissa ensimmäisenä kallio, jonka kaivoin veljeni kanssa esiin. Toisessa kuvassa rentoa akan kaalta.Olen kuullut samasta kasvista käytettävän toistakin nimeä mutten nyt muista.