Ostin keskiviikkona uudet pastellivärit ja paperia. Tänään pyhitin iltapäivän maalaukselle. Sain hoikuteltua veljeni myös maalaamaan. Hän maalasi vesiväreillä ja minä pastelliväreillä. Veljeni on käynyt piirustuskerhoa vuosien ajan. Hänellä on oma tyyli maalata.
Kiertelin mökin pihaa ja etsin oikeata maalauskohdetta. Päädyin aikani katseltua puuliiterin luokse. Päätin ikuistaa sen paperille.
Uudet pastellivärit tuntuivat kovemmilta kuin edelliset, jotka ostin. Tuntui kuin väri ei oikein imeytyisi paperiin, vaikka minulla oli pastelliväreille tarkoitettua paperia. Pienten yksityiskohtien tekeminen olikin haastavaa. Katto oli kaikkein vaikein. Aloitin maalaamisen ehkä liian läheltä. Lopputulos olikin parempi kuin luulin. Jossakin vaiheessa meinasin luovuttaa ja jättää työn kesken.
Työssäni valot ja varjot eivät ole kohdallaan mutta olenkin vasta aloittelija. Maalaamisen pitää olla rentouttavaa ja nautinnollista. Sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Itseä ei saa verrata muihin.
Pastellitöiden säilyttäminen on oma juttunsa. En ole vielä keksinyt mitä teen valmiille töille. Värit leviävät helposti jos niihin koskee. Joudunko kehystyttämään kaikki vai antamaan suvullle ja ystäville. Jos olisin lahjakas taiteilija töitä voisi myydä. Ehkä kehityn jonain päivänä. Voin pitää sitten vanhainkodissa näyttelyn.